Kihlaus
Helyt hohtavat kirkkaasti kimmeltää,
sydän tunteiden tulkkina ilmentää,
kuinka kauniisti rakkaus laulaa.
Sormuksin sorjii sormia sen
vastalahjana rajattoman rakkauden,
helmin hehkuvin helliipi kaulaa.
Ikuisin ilmein sen immelleen antoi
polttavin povin, käsin keinuvin kantoi,
sillä tyttönsä sinetöi silloin.
Kun leikkien lemmellään lähelleen sai,
kun aurinko hehkuaan heijastain
ruskallaan kesäisin illoin.
Kukkaan puhkesi tunteensa tuuma,
leimahti liekkiin verensä kuuma,
ihmisyyden ikuinen kukka.
Se kukkii talvet sekä tuiskuisat säät,
se seppeliin sorjiin sitoopi päät,
tuinin taita, ei hallojen hukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti