Olleita unelmain
Olen taas talossa nuoruutein,
missä ennen heiliä halasin.
Tottumuksesta tovioretken tein
taloon tähän taas minä palasin.
Täällä elän taas entisyyttä uudelleen,
tänne muistojen matkassa kuljin.
Tyttö tietää tässä mun suudelleen,
ja vasten sydäntäni suljin.
Asukkaat entiset, entinen yö,
unen helmoilla heitänsä palvoo,
ajan kello keskiyön ylitse lyö,
kaksi sydäntä yössä vaan valvoo.
Vuoskymmenet himmennyt hiukan vain
tuota kuvaa kaukaisuuden.
Sieluuni sieltä kuitenkin sain
aiheen, aivankuin uuden.
Tyttöni katseen taas tallelle saan,
sieluni kameran filmiin.
Sen hetkisen hymyn sain heijastamaan,
häntä katsellen kauniisiin silmiin.
Poistun taas talosta nuoruutein,
nyt kulta on kiillettä vain.
Muistoarkulle aineettoman seppeleen vein,
sen sieluni säilöstä hain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti