Kerran olleelle
Itkien ohitse kuljen kumpusi
sen vierellä viipyen hetken kun.
Kukkaan aukesi nuoruusumpusi,
herttaista hymyäsi suutelin sun.
Nyt olet poissa, mua petokseni painaa,
Jumalalta anteeksiantoa anon.
Tuli hetkeni herätä, kun olit vainaa,
pyyhi pois syyni, joita suuriksi sanon.
Tiedän, olen myöhässä, mykkä on suusi,
ja tuonelan virta välisämme on.
Sinulla on elämä ikuinen uusi,
anna anteeksi syyni sovittamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti