Prinkki-Aarni ja Suoma

 

Ennen vanhaan, kun oli tienpäällä kaikenlaista kulkijaa, kuljeskeli joskus kesäaikana sellainen pari kuin Prinkki-Aarni ja Suoma. Nämä nimet aina yhdistettiin toisiinsa. Sorrinperäläinen mökin tytär oli nuorena naisena avioitunut prikkiperäläisen Arvin kanssa. Heille syntyi tytär Suoma. Suoman ollessa pieni Arvi lähti Amerikkaan, mille tielle sitten jäikin. Suoma jäi mummulleen hoidetavaksi, missä kasvoi aikuiseksi. En tiedä Suoman nuoruusvuosista, mutta todennäköisesti piikominen oli Suomallakin edessä. Suomalla oli Ernest- niminen setä, jota puhuteltiin Aarniksi. Aarni oli umpisokea. En tiedä, oliko jostakin syystä sokeutunut myöhemmin. Jossain vaiheessa Suoma oli tullut seikkailtuaan sitä ennen maailmalla ja asettautunut takaisin Prinkkiperälle. 

Aarni soitteli kaksirivistä haitaria ja niin päättivät Suoman kanssa lähteä kiertueelle. Meidän maisemassakin oli tuttu näky maantiellä joskus kesäisin, kun Suoma kulki edellä näkevänä ihmisenä ja piti Aarnin kepistä kiinni, näin ohjaili perässään tulevaa Aarnia. Poikkeilivat taloista taloon. Aarni soitteli maksusta, Suoma oli rahastajana. Meilläkin joskus poikkesivat. Eikä Aarni huonosti soittanutkaan, meni Mantsurian kukkulatkin ihan nuotilleen. Minun jäi mieleeni Aarnin sammuneet silmät. 

Sillä tavalla tulivat niukasti toimeen ainakin kesäisin. Pilke silmäkulmassa joka paikassa muutama kolikko annettiin pelimannille. Korvaperällä nurkkatansseissa Aarni toimi tanssien tahdittajana. Kerran sattui, että tämä pari oli taas poikennut Mattilaan (Siinä vaiheessa, kun Hautamäet ostivat Forssilan ja muuttivat sinne, alettiin Forssilaa nimittämään Mattilaksi. Olivat myyneet Korvaperältä Mattila-nimisen talon, josta muuttivat Forssilaan, niin Mattila-nimi seurasi mukana. Ruvettiin puhumaan Mattilan Vantesta ja Mattilan mammasta ja Kalervosta. Kunnes taas Toivon Annin ja Jussin muutettua samaiseen taloon, ruvettiin jälleen puhumaan Forssin Annista ja Forssin Jussista. Nykyään mainitaan vieläkin Forssin Tapani.) Meidän pihaan kuului haitarin soitto ja sinne kipaistiin kuuntelemaan Aarnin kurttua. Siellä syntyi Aarnin ja Suoman välille pieni riitakin. Silloin Aarni alkoi kovistelemaan Suomaa jostakin miesjutusta. En enää muista, kuinka Suoma reagoi asiaan, muistan vaan, kun Aarnin sokeat silmät kummasti muljahti. Kun oltiin vähän loitommalla Mattilan eli Hautamäen Kalervo kertoi minulle ja Kaleville, että tolla Suomalla on kuppa, josta emme paljonkaan olleet kuulleet. 

Kalervo selitti ja kertoi, että silloin koko ihminen mätänee. Kyllä se taisi sen taudin alkuperänkin selittää. Kotonakin kerroimme tästä Kalervon tiedonannosta. Äiti sanoi vaan, että hyi olkoon, kun kaikkien kanssa laahaa. Myöhemmin kuulin, että tämä Suoman sairaus oli yleisesti tiedossa, että lienee ollut totta. Suoma kuului niihin pikkunarrattavien joukkoon. 

Aarni kuoli paljon aikaisemmin kuin Suoma, oli paljon vanhempikin. Ei Suomakaan vanhaksi elänyt, kuoli Lohikon vanhainkotiin, mihin joutui jo verrattain nuorena. En ole kuullut, että Suomalla olisi ollut lapsia. Oli onni yhteiskunnan ja Suomankin kannalta katsottuna.