Mäkelän naapureita

 

Äijänoja oli yksi naapureista. Sinne kuljettiin etenkin kesällä oikoseensa ensin Äijänojan rajalle, siitä pienten peltosarkojen poikki sillalle ja siitä lievää nousua pirttirakennukseen. Sitäkin polkua kuljettiin monet kerrat asioille, kun sinnekin lähetettiin. Kävimme siellä lähinnä Ellin kanssa ja muutenkin Emmin kanssa talostelemassa, niin kuin leikkimistä siihen aikaan sanottiin. Äijänoja oli erittäin mielenkiintoinen paikka kaikkine harmaine rakennuksineen ja kaikkineen. Siellä vallitsi erikoinen tunnelma. Muistan sen harmaan saunarakennuksenkin, joka oli asuinrakennuksen takana puron varrella. 

Emmillä oli mukavia talostelupaikkoja, aitan vintissä oli paikka, johon mentiin tikapuita pitkin. Toinen kiva paikka oli asuinrakennuksen autiona oleva päätypuoli, jota sanottiin kehikoksi. Porsliinin palaset toimitti kahvikuppien virkaa ja Emmillä oli mollamaijanukkejakin. 

Aleksi oli hyväntahtoinen hepsutin, vähäpuheinen ja vähän kummallinenkin. Kylään tullessaan ja hetken tuolilla istuttuaan Aleksin pää alkoi nyökähdellä, sillä me mukulat tirskuimme. Liekö yöt kuhkinut, siitäkö johtui uneliaisuus. Hilma oli topakka ja tuikean luonteinen muori. Muistutti varmaan Männistön Venlan muoria. Siellä oli aina siisti tupa. Emmikin oli aina siististi puettu, pitkä vaalea tukka aina kauniisti palmikolla. Sellainen oli Aleksin perhe. 

Mäkinen, sukunimi Kahari, oli metsän keskellä pienen mäen päällä oleva pieni tuvan ja kamarin asuttava harmaa talo, myös Mäkelän eräs naapuri. Siellä oli matala navettarakennus, sauna ja lato mäenrinteessä. Pieni pihamaa ja kaivo Ylinevan puoleisella rinteellä Pitkärannan puolella. Sinnekin meitä lähetettiin monenlaisille asioille. Vietiin Kallelle sana, että koska voi tulla sikaa tappamaan, haettiin Selman valmistamia juuriluutia, joskus veimme lämpimäisleipiä, kun oli leivottu ruisleipiä. Lämpimäisleipiä vietiin muihinkin naapureihin ja sieltä tuotiin taas vuorostaan meille, kun heillä oli leipomispäivä. Pohjapiimän haku oli yleisin asia, kun lapsia lähetettiin naapureihin asialle. 

Selmalla ja Kallella oli iso lapsikatras, sieltäpäinkin juoksukavereita riitti. Meidän kavereistamme lähinnä samaa ikää olivat Eeva, Aino ja Emma. Mäkisen Kalle oli monitoimimies, teki työkseen vähän kaikenlaista. Teki puutöitä, kävi eläimiä teurastamassa, teki suutarintöitä, ompeli ja paikkasi vaatteitakin, sanottiin jopa kutimiakin kutoneen. Selma ja Kalle olivat Kalevin kummit. Kalevi sai sieltä eräänä jouluna joululahjaksi Kallen tekemät sukset. Selma oli Äijänojan Hilman sisar, luonteeltaan paljon saman tyyppiset. Selmalla vaan ei ollut niin komeeta hiusnutturaa kuin Hilmalla oli.