Hautametsä

 

Lapsuudessani kuulin kerrottavan, että Luoman Masan isä, Luoman kauppias oli ostanut pojalleen Rajakosken talon. Sitä tai siitä en ole selvillä, keneltä talo ostettiin ja minä vuonna. Rajakoski ja Ylikoski oli ennen muinoin yhtenäinen tila, kunnes jossain vaiheessa tila jaettiin kahteen osaan ja senkin tiedän, että tämä tila (Ylikoski) on alun perin ollut nimeltään Faarinpelto, yllättävä nimi, joka olisi saanut olla pysyväinen. Näin minäkin olisin nyt Eila Faarinpelto, ei taitaisi sukunimenä olla kovin sujuva, mutta ympärillä olevan maan nimenä kuitenkin, vaikkapa jonkun peltoalan nimenä. 

Yllätys oli kyläläisille sekin, kun alettiin puhua Rajakosken tilan myyntiaikeista, sitä hämmästeltiin kaikkialla. Kuuli sellaisia sanontoja, että siinä jutussa täytyy olla jotain perää. Kylällä alettiin kuulla kummia. Puhuttiin, että emäntä-Aililla ja Vanttella oli suhde. Vaikka ei sitä silloin sillä nimellä mainittu, sanottiin, että ”Vantte priiaa Rajakosken emäntää”, näin juorumyllyt alkoivat jauhaa. Kyllä meilläkin vielä keskenkasvuisilla oli mielenkiintoista kuunneltavaa. Jotkut olivat sitä mieltä, että se on Hannan kosto Vanttelle, kun oli hänet hylännyt. 

Sitten, kun talon myynti toteutui, sanottiin, että taisi se Vantte-juttu olla totta, ei tommoisesta talosta noin vaan muuten lähdetä. Luulen, että sota-aikakin siihen vaikutti, nuoret miehet olivat sotatantereilla, työvoimaa oli vaikeampi saada. Perheasiatkaan eivät ilman Kippura-Vantteakaan olleet ihan kohdallaan. Kaikkia syitä sitten vatvottiin, niin kuin tapoihin on aina kuulunut ihmisten keskuudessa. Kysyin Hiljalta Hannan elämästä, kuinka se jatkui. 

Hilja sanoi Hannan lähteneen Poriin, oli päässyt kukkakauppaan myyjäksi. Hilja oli käynyt Hannaa tapaamassakin, olivat olleet Hannan kanssa kavereita Rajakoskella oloaikana. Hanna oli kertonut, että hän on ollut sankarivainajia laittamassa arkkuihin, jotenkin varmaankin sen kukkakaupan tiimoilta. Hanna oli myöhemmin avioitunut, mutta mies oli kuollut moottoripyöräonnettomuudessa. 

Kippura-Vantten sitten Hilja kertoi sotien jälkeen menneen myös Karviaan. Siitäkään ei ollut tietoa, mistä se hurmuri-Vantte oli kotoisin. Hämärästi muistan Vantten ulkonäön, Joonaksen muistan paremmin, tumman nuorenmiehen, vähän ärhäkän näköinen. Enemmän muistan Joonaksen pahasta suustaan, kiroilusta ja hevosien huonosta kohtelusta.  

Hautametsä 

Huhtamäen ja Rajakosken välillä olevaa metsää sanottiin ennen Kummitusmetsäksi, sillä oli nimikin ”Hautametsä”, nimi viittasi kovasti siihen suuntaan, että sinne metsään olisi joku tai joitakin joskus haudattu. Minun lapsuusaikanani siitä metsätaipaleesta kerrottiin kaikenlaisia juttuja, jotka eivät kaikki olleet mitään yliluonnollisiakaan. 

Meidän naapurissa Haavanlammilla, nyk. Salonen, asui tarinamies, jota kutsuttiin Lammin Masaksi, istuskeli kertoilemassa tarinoita, joista kummitusjutut olivat Martin suosikkikertomuksia. Me muksut tulimme niistä niin säikyiksi, että emme uskaltaneet pimeälle kuistillekaan yksin mennä ulosmenosta puhettakaan. Martin kertoman mukaan edellä mainitulla metsäpalstalla olisi majaillut pirtu- ja pontikkaherroja. Jotkut ohikulkijat olivat öiseen aikaan nähneet valon tuiketta puiden välistä. 

Martin kertoman mukaan sinne metsään olisi kauan sitten haudattu surmattu ihminen, kyllä se puhui jostakin ryssänhaudastakin. Isä-Väinön selityksen mukaan sinne metsän kätköön on aikoinaan haudattu hevosen ja ehkä muidenkin elukoitten raatoja ja siitä nimi johtuu. 

Muistan, kun minä aikoinani tulin iltaisin Jokivarren koululta kansakoulun jatkokursseilta, joita siihen aikaan pidettiin kansakoulun päättäneille ja jotka alkoivat joskus neljän viiden maissa illalla, kestivät muistaakseni kahdesta kolmeen tuntiin. Muistan, miten syyspimeinä iltoina palatessani ja saapuessani sen metsän kohdalle, tunsin kun pelko alkoi ahdistaa, vaikka kuinka järkevästi yritti ajatella. Siitä haamusta Martti kertoi vielä, että sen on kuultu valittavan jossain puiden takana. 

Ratiperän, eli Kivelänsuoran lapsia kävi koulua aika liuta samaan aikaan meidän kanssamme, ne kertoivat koulumatkalla samoja kummitustarinoita, puhuivat myös jostakin ryssänhaudasta.