Juoruja

 

Elämä jatkuu eteenpäin, ei sitä paljon ennustettua maailmaloppua ole vielä tullut. Lapsuudestani asti sen aikainen vanhempi väki oli herkästi ennustamassa maailmanloppua ja saivat meidät lapset pelon valtaan. Jos hiemankin poikkeavaa sattui vaikka luonnossa tapahtumaan, heti epäiltiin, se oli maailmanlopun enteitä. Jokiniemen Kreeta näki vähän kaikessa maailmanlopun enteitä. Kreeta oli kyläaukean kuppari ja Moision Maija oli hieruri, tai hieroja. Nimityksetkin näillä ”tohtoreilla” oli Kuppari-Kreeta ja Hieruri-Maija. Molemmat muistan meilläkin käyneen tohtoroimassa. Mummua kupattiin saunassa ja Maija kävi joskus äiti-Fannyn selkää ja hartioita hieromassa, joka oli minusta silloin inhottavaa katseltavaa, kun Maija alushameisillaan hikipäässä antoi käsiensä toimia. 

Sitä kuppaamista ei tietysti meidän muksujen annettu mennä seuraamaan, kun siinä verikin roiskui. Muistan vaan Kreetan lausuneen, kun tuli kupparikaluineen pirttiin: ”Otettiin pahat veret pois”. 

Kylällä ja kylillä oli kaiken alan erikoistaitajia. Kaharin Kallee haettiin tai pyydettiin porsaita salvamaan (leikkaamaan), Haapakosken Alviina toimi ompelijana, ompeli miesten flanellisia alusvaatteita, Äijänojan Hilma toimi hätätilassa kätilönä, Forssin Vihtorilla oli paja (nyk. Toivon Tapanin talo), jossa takoi kyläläisten viikatteita ja sirppejä, Jokiniemen Iisakkia sanottiin Kärry-Iisakiksi, oli kai jonkinlainen kärrymestari. 

 

Kylällä tiedettiin melkein kaikki naapureitten asiat, silloin kun pysyttiin vielä tiiviisti kyläyhteisössä, nuoret ja vanhat. Asioita ratkottiin ja jopa maailmaakin parannettiin, ainakin miesväki oli erikoistunut siihen maailman parantamiseen, ehkä tuossa politiikkalinjalla. 

Silloin emännätkin ehtivät joskus töiden lomassa pistäytymään kylässä toistensa luona.

Muistan, kuinka paljon silloin kuultiin mielenkiintoisia asioita, joita ei vielä ihan kaikkia ymmärrettykään, mutta niitä juorujakin, joita aina oli joukossa, oli niin tavattoman mukava kuunnella. Tultiin tietämään, kuka kulloinkin oli taas pieniinpäin, nuorten riiauksistakin tultiin joskus tietämään. Tultiin kuulemaan tapauksista, kun jonkun talon isäntä on alkanut riiustelemaan naapurin emännän kanssa. 

Tämän tapaisia asioita setvittiin. Näitä nykypäivänä tapahtuu ihan normaalina käytäntönä. Jos jollekin tyttärelle oli tulossa avioton lapsi, sitä useinkin soimattiin ja mahdollisuudet avioliittomarkkinoilla oli pudonnut monta astetta alaspäin. 

Meitä mukuloita kyllä häädettiin ulos, käsky kuului: ”Menkää pihalle siitä kuuntelemasta!” Asiat ja tapahtumat pyörivät omalla painollaan.

 

Kulkukauppiaat ja romaanit eli mustalaiset toivat joskus väriä ja vaihtelua elämänmenoon, ainakin meidän muksujen mielestä. Oli kulkureita, jotka poikkesivat vaan saadakseen ruokaa ja usein myös yösijan. Joskus saattoi joku kulkurinainenkin olla ruokaa ja yösijaa vailla. Aina ne järjestyivät, ei muuta kuin konttuurista tuotiin kulkurin peti lämpimään, jos oli talvikausi meneillään. 

Mieleeni on eritoten jäänyt kaksi vammaista naista, joista ainakin toinen kävi muistini mukaan parikin kertaa, jolla oli puhevika ja ontui pahasti sekä pyysi muutamaa penniä. Toinenkin nainen, jonka muistan, oli huonosti liikkuva, joka puheli yksinään tiellä liikkuessaan ja joka kulki myös emäntäkultia myöten. Nykyään nämä elämän laitapuolen kulkijat ovat jo hyvässä turvassa.