Pikku-Rauni

 

Olimme taas kerran lapsuusaikanamme Ylitörmän eli Korpelan mäellä varapiksua pelaamassa, millä nimellä sitä pallopeliä silloin nimitettiin. Meitä oli koolla taas iso porukka. Unnukan ja Sinikan lisäksi meitä oli Elli ja minä, Koskisen Anni ja Toivo, Kortesluoman Rauni (Pikku-Rauniksi nimitettiin vielä aikuisenakin) Suurimaan kylästä. Oli Koskisen eli Riihikosken Taimi, sitten oli Korpelan Toivo, jota Pikku-Toivoksi nimitettiin ja jolle myöhemmin. Ainakin tämä joukko on jäänyt meileeni. 

Pallo lensi pitkin pihaa, mutta aina välillä tuli peliin keskeytys. Kimmo oli Korpelan lapsista silloin nuorempi, vauvaikäinen ja oli tuotu kopassa keinuun ja jota Unnukka ja Sinikka kävivät vuoron perään hoitelemassa, lapsi kun oli sairaanloinen ja tavattoman pahantuulinen. Huusi yhtämittaa ja meidän pelimme keskeytyi yhtämittaa. 

Pikku-Rauni antoi neuvon, että lyö nyt Unnukka sen suu täyteen kimpröökiä, kyllä varmaan lakkaa huutamasta. Vielä tänäkään päivänä en varmuudella tiedä, mitä se kimprööki on. Mutta peliä jatkettiin ja lapsi huusi keinussa, todennäköisesti se vietiin sisälle viimein äitinsä hoiviin. 

Viimein hajaannuttiin kukin tahoillemme. Riihikosken Taimi lähti kotiinsa metsäpolkuja pitkin läpi metsien. Taimi oli vaalea pitkäsäärinen tyttö, joka kuljeskeli paljon kesäaikana kylällä. Kävi meillä Mäkelässäkin joskus. Eräänkin kerran tuli mustalaislasten kanssa meille kylään. Riihikoskessa asui ja kortteerasi paljon mustalaisia siihen aikaan. 

Taimi sairastui nuorena keuhkotautiin, lieneekö kuollessaan ollut vielä kahtakymmentäkään. Elli kävi Taimia kotona katsomassa, oli jo silloin hyvin huonona, eikä sitten kauan aikaa enää elänytkään. 

Pikku-Rauni kuoli myös nuorena, ehkä vähän alle viisikymppisenä. Asui perheineen jossain Helsingin puolessa ja hoiteli nuorena vammautunutta miestään. Raunin kuolinsyytä en tiedä, ei tiedä Unnukkakaan. Korpelan Veijo teki meille nuoremille aina kiusaa, jos sattui kotona olemaan. Veijo lähti jo rippikouluikäisenä nostelemaan maailmalle. 

Tämä oli eräs kerta, kun sillä mäellä juostiin. Niitä kertoja oli paljon muitakin. Tuo kimpröökijuttu jäi erikoisesti mieleen.