Tähtilipun alla

 

Oli vuoden 1939 heinäkuun helteinen sunnuntaipäivä, kun lähdimme joukolla pyöräretkelle Salonkylään, jota nimitystä silloin vielä paikkakuntalaiset Niinisalosta enimmäkseen käyttivät. Itseni lisäksi on mieleen joukosta jäänyt ainakin meidän Kalevi ja Kallion Elvi. Niinisalo oli meidän mielestämme aivan kuin joku suuri kaupunki. Se eli silloin loistoaikaansa kahviloineen ja elokuvateattereineen. Se veti meitä puoleensa aina, kun se oli mahdollista. 

Olin silloin 14 -vuotias ja muut paljolti samaa ikäluokkaa. Niin pyöräiltiin, tultiin Niinisaloon ja ajelimme siellä teitä ja kujia ristiin rastiin. Sotilaita ja siviilejä kulki kahvilasta toiseen ja oli kaikenlaista muutakin menoo, jota me seurasimme ja tarkkailimme. 

Sitten päätettiin lähtee pyöräilemään kasarmialueelle, mutta meidän matkamme pysähtyi kasarmin portille, kun oli puomi kiinni. Portin lähellä oli lottakanttiini, tai oliko se lottakahvilan nimellä silloin. Sen lottakahvilan edessä soitti sotilassoittokunta, jota lumoutuneina kuuntelimme. Ainakin minulle se oli jotain aivan ennenkuulumatonta ja oli mahtava kokemus, joka on ainiaaksi jäänyt muistojen kätköihin. 

Soittokunta soitteli enimmäkseen marsseja. Soittajat olivat nuoria, ehkä asevelvollisuusiässä olevia nuorukaisia. 

Yksi näistä marsseista jäi erikoisesti soimaan päähän ja sydämeen. Takaisin tultaessa se soi ja soi tuolla mielenpohjalla taukoamatta. Se soi vielä seuraavana päivänäkin. Olisin minä niin kovin halunnut tietää, mikä ja minkä niminen se marssi on. 

Kerran myöhemmin, kun sotakin oli jo syttynyt, satuin kuuntelemaan taas kerran radioo ja sieltä se tuli. Kuuluttaja sanoi että kuulimme marssin Tähtilipun alla. Siitä lähtien olen kuunnellut, silloin harvoin, kun se on ollut mahdollista, tätä marssia erityisellä tunteella. Siksikin, kun ajattelen niitä silloisia nuoria soittopoikia. Kuinka niidenkin kävi, kun muutaman kuukauden kuluttua tästä tapauksesta syttyi talvisota. 

Pyöräilimme myös rautatieasemalle, se oli vilkas paikka silloin. Oli junaa odottavia matkalle lähtijöitä ja muuten vaan sunnuntaipäivää joutessaan viettäviä, lähinnä nuorisoo. Oli siellä jäätelökioskikin, meillä vaan ei ollut kenelläkään rahaa jäätelön ostoon.

 

Näin silloin helteisenä pyhäpäivänä heinäkuussa v. 1939.