Joka kuritta kasvaa

 

Entisaikaan ei puhuttu lasten oikeuksista ja turvallisuudesta. Monessa perheessä viuhui vielä koivuniemen herra ja etenkin tyttölasten tukkariepu sai aikamoista pöllyytystä, jota minäkin sain monta kertaa kokea. 

Jokelan Unnukka muisteli kerran menneitä muistellessaan aikoja, kun hänkin sai monta piiskasaunaa luudan varresta kiskaistulta oksalta kintuille. Se oli sitten sitä aikaa, kun sanottiin: ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”! 

Ylikosken Salomoni oli aikoinaan ankara kurinpitäjä lapsilaumaansa kohtaan. Muistan lapsuusaikanani aikuisten maininneen Ylikosken Salomonin kurinpitotoiminnasta. Myöhemmin täällä jo ollessani Jaakko kertoili niistä lukuisista selkäsaunoista, mitä he joutivat kokemaan jo siitäkin syystä, jos lapsen kädestä putosi kahvikuppi tai lautanen. Välittömästi seurasi piiskaa kintuille. Annalta sitä tuli harvemmin, kun siihen joskus oli todellinen syy, tottelemattomuus tai sisarusten keskinäisestä tappelusta. 

Isä-Väinö ei koskaan kertonut siitä minkälaisia kuritoimenpiteitä hänen lapsuudessaan heihin kohdistettiin. Todennäköisesti ei kovinkaan herkästi oltu niskavilloissa kiinni, olisi se tullut varmaan esille.   

Salon Elle kertoi päinvastoin isänsä Rikun puhuvan tai maininneen olleen hyvinkin suopeamielinen. Oli kertonut Vilhelmiinan olleen heille hyvä äitipuoli. Elle kertoi edelleen isänsä Rikun olleen hyväntahtoinen, ei heilutellut piiskaa eikä antanut tukkapöllyä kuten äitinsä Rauha teki kiivastuessaan heille tyttärille, hänelle sekä Lauralle. Raili nuorempana heistä välttyi jo sitten koivuniemen herralta, kun oli äitinsä lellilapsi. 

Isä-Väinö kertoi isänsä Franssin yllättäneen hänen ja Moision Nestorin joskus, kun Nestorin kanssa nuijapoikana salaa opettelivat vetämään pöllitupakkaa nurkan takana. Franssi oli sanonut, että jos hän toisen kerran näkee teidät niillä metkuilla, hän lyö niin, että on paperossit kurkun perällä. Saman tarinan kertoi Nestorikin ollessaan meillä Väinön sahtivieraana. Niin ne metkut jäivät siihen paikkaan molemmilta. 

En muista taatan eli Vanhan Pratun koskaan tupakkaa polttaneen ja näin ei sitä siihen aikaan kovin yleistä presukasviakaan koskaan viljelty. Mieleeni on jäänyt lapsuus- ja nuoruusajoiltani Vanhan Koskisen ja Kaharin Simpon presumaat, jotka vihannoivat pirttien liepeillä ylinnä muiden sen ajan vihannesten kuten keltajuuren (porkkana) ja punajuuren sekä räätikän (lanttu) taimien kanssa sulassa sovussa keskenään. 

Meillä Mäkelässä ei presua viljelty, kun miesväki oli absolutisteja sille kamalle. Se oli sitten ohran ja rukiin antamaa iloa ja hyvänolon tunnetta, jotka isä-Väinö ja Vanha Pratu tunsivat omakseen ja jota tarjoilivat hyville naapureille ja kylänmiehillekin. 

Sota-aikana ja pulavuosina jotkut viljelivät kahvinkorvikekasvia sikuria, josta muistan, että meilläkin sitä joskus kokeiltiin juurikasvimaan reunalla. Muuta en siitä tuotteesta muista kuin ne kauniit siniset kukat, joita sen latvoihin ilmestyi. En muista, että niitä lehtiä olisi kuivattu jauhettavaksi. Kaupoista sai sikuripötköjä. Muistan vaan, että sikuri oli väriltään aivan tummaksi paahdetun kahvin väristä. 

Minun lapsuusaikanani maatalouskerhon nimellä toimiva järjestö eli voimakkaasti kylillä. Melkein joka talon ja torpan maalla oli nuorella väellä kerhopalstat, joita kerhoneuvoja kävi silloin tällöin kesäaikana tarkastamassa ja antamassa neuvoja ja samalla antamassa pisteitä, kuinka kukin on palstaansa hoitanut. 

Meillä oli Ellin kanssa yhteinen kerhopalsta. Kovin ahkeria emme olleet rikkaruohoja yhtämittaa kitkeskelemään eikä aina saatu huippupisteitäkään. Muistan, kun Miina-mummu kuoli ja vainaja kannettiin aittarakennukseen, meidän kerhopalstamme oli sen rakennuksen lähellä peltosaran päässä. Vainaja oli siellä ehkä noin viikon ajan, jona aikana emme uskaltaneet käydä maatamme hoitamassa ollenkaan. Sinä aikana rikkaruohot käyttivät tilaisuutta suurhyökkäykseen. Sattui olemaan erittäin otolliset säät kaikelle kasvustolle. 

Kun vainaja oli siirretty hautausmaan läpikäytävätiloihin, niin meitä odotti entistä isompi työmaa. Alue oli runsaan aarin kokoinen palsta ja siinä oli taimettunut kaikki perusjuurikasvit, joita siihen aikaan viljeltiin joka huushollissa. Uutuutena oli silloin avomaan kurkku ja tomaatit, joiden kasvupaikka meillä oli navetan takana. Muistelen, että ehdimme alueen hoitamaan taas jonkinlaiseen kuntoon ennen neuvojan käyntiä.